Huomenna on taas uusi päivä

Selityksen paikka, taas kerran. Paino on nimittäin 65.7 kg, jolla rikotaan ennätys! Näin korkeille lukemille en ole yltänyt vuosiin! Selitys olkoon viikon verran lomailua seurassa, jonka suurin yhteinen nimittäjä on syöminen. Eikä mikä tahansa syöminen, vaan tolkuton mättäminen. Aamusta iltaan ja pitkin päivää. Olkoonkin, että välillä laatu korvasi määrän, oli se suureksi osaksi juuri toisinpäin.

Mutta huomenna on taas uusi päivä. Mikä onni. Huomenna voin onnistua! (Pitää tsempata itseään!) Tässä tukku uusia sääntöjä, jotka mielestäni on aika realistisia.

-Kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Toinen saa olla täyttävämpi, toisen tavoitteena olla keitto tai salaatti.

- Herkkuvieroitus, kesto yksi viikko. Seuraavan herkkupäivän saan pitää tiistaina 13.11. Silloinkin saa herkutella vain kohtuudella.

-Ainoaksi makeaksi tämän viikon aikana sallitaan hilloleipä aamulla. Homehtukoon keksit purkkiin!

-Tavoite on nukkua kahdeksan tuntia yössä, tämä minimoi huomattavasti herkkuhimoa.

-Painotavoite ensi tiistaina 13.11. on 65 kg. Koko projektin tavoite 62 kg. Sekin kuulostaa juuri tänään todella kaukaiselta..

Suunnitelma

Ensin hyvät uutiset. Viime kirjoituksesta tähän päivään (eli siis useamman kuukauden) olin suurimman osan ajasta oikein mukiinmenevissä mitoissa. Paino pyöri useamman kuukauden 62 kilossa (jopa alle!) ja tunsin itseni hyvinvoivaksi - mutta valitettavasti vasta jälkeenpäin muistellessa.. Vaatekokokin asettui 36:een ja jokunen tuttu jopa tuumasi, että olin laihtunut, hola! Tietysti haaveilin vielä parin kilon pudotuksesta, mutta vasta nyt ymmärrän, ettei se elintavoillani kerta kaikkiaan ole realistista. Se 62 olis hyvinkin...

 Ja sit ne huonot uutiset. Paino huiteli eilen 65 kilossa ja tänäaamuna 64.6 kg. Tässä ollaan muutamasta syystä. Ensinnäkin kesäloma ja jokunen reissu ja päähäni lipsahti asetukset, joita on uskomattoman vaikea muuttaa. Viikkotolkulla on kuitenkin jo yritetty! Toisekseen olen oppinut, että väsyneenä olen todella altis mässyttämään. Samoin töllöä tuijottaessani. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, kysymykset olenko laihtunut! Sehän tarkoittaa, että voin hyvällä syyllä pistellä tässä vähän sipsejä! Muistan oikein hyvin sen keskikesäisen päivän, kun tikkulaiha ystäväni kyseli, kuinka paljon olen oikein laihtunut.. Tai kun vanha ystävä kävi pitkästä aikaa kylässä ja kyseli samaa.. Pari riviä suklaata tähän siis vielä.

Mutta mulla on suunnitelma, joka lienee realistisin ikuaikoihin! Valjastan taas tämän julkisen häväistyksen uhan käyttööni ja laihdutan tuohon 62 kiloon. Olkoon se tuleva "turvarajani", minkä yli painoni ei saa nousta. Samalla lopetan ikuisesti jatkuneen yltiökuormittavan ja turhauttavan pöhötyksen epärealistisista painotavotteesta, sillä olen hakannut tarpeeksi päätäni seinään. En pidä urheilusta, mutta liian paljon hyvästä ruoasta. Kesti kohtuullisen kauan realisoitua tuohon aatokseen.. Toisin sanoen, ei ole mahdollista tällä yhtälöllä tavoitella tikkuhyönteisen kokoluokkaa. Tiedän, että on naurettavaa tehdä minkäänlaista numeroa näin pienistä laihdutusmääristä, mutta entäs sitten. Netti on täynnä vielä typerämpää kohinaa ja tämä auttaa minua eikä vahingoita ketään.

Joten. Perjantaihin mennessä toivon, että painan 64 kiloa. Sen jälkeen tullee viikon mittainen tauko, sillä lomailen. Tavoite on, että paino ei ole ma 5.11. enempää kuin tuo 64 kiloa. Marraskuun pyhitän järkeville tavoille ja parin kilon pudotukselle. Haluan myös pikkuhiljaa oppia löytämään itselleni realistisen pienen liikuntaharrastuksen. Mitään kuntosalihirmua minusta ei tule, mutta ehkä vaikkapa kotikutoinen pilates kolmesti viikossa ja ulkoilut päälle?

Siispä huomiseen!

Piiri pieni pyörii, lapset siinä hyörii..

Jos laskin oikein, olen onnistunut ylläpitämään ainakin kolmetoista vuotta perinnettä, jonka katkeamista ei näytä mikään uhkaavan.

Vuosi nimittäin aloitetaan laihdutuslupauksella. Eihän se olisi vuosi eikä lupaus minkäänlainen ilman tätä kultaista sanaparia. Sanapariksi se jäänee tänäkin vuonna, perinteitä vaalien.

Paino pysytteli tasan jouluaattoon asti ihan mukavissa 62 kilon lukemissa. Mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta. Yksi arvaamaton kommentti, pieni huolettomasti todettu lausahdus, joka heitti minut taivaaseen ja takaisin ja lopulta ojasta allikkoon. "Sinähän olet todella (vai oliko se sittenkin ilman tuota painotusta..?) hoikassa kunnossa." Kiitoskiitoskiitos, voinko heti tässä ja nyt hypätä kaulaasi ja antaa pusun!??! En, joten otanpa palan joulun kunniaksi leipomaani Sacher-torttua. Ja toisenkin. Sitten oli vielä se lahjaksi tilaamani Lindtin suklaajoulupukki..

Ja sinne häipyi kohtuupainoni, sukulaisen jouluaattona tarjoamaan lausahdukseen, joka vei mieron tielle eikä vielä helmikuussakaan takaisin..

Paino on tällä hetkellä 64.2 kg. Ja taas laihdutetaan. Kuinkas muuten.